keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Lived life, where we go now

Viimeksi tekstiä on syntynyt vuonna 2015...Muutama vuosi välissä eletty elämää toisinaan kovemmin toisinaan hiljemmin. Aika on vain aikaa, joka kuluu kaiken välissä. Mutta mitä on eletty elämä ajan kulkiessa..

Pieni kurkistus menneeseen elettyyn elämään voisi olla paikallaan. Sekä pieni päivitys mitä tänään tapahtuu ja missä mennään. Vuonna 2015 elettiin vielä osin Vuokatissa, kotona ja osin Savossa. 2015 kesällä käytiin myös reisussa ja sairastettiin pahiten ikinä...Never again!

Mont Blanc. Reissu Italiaan. 

Tällä hetkellä koulut on käyty ja työelämä on kutsunut vakituisesti. Töissä ei kylläkään olla keritty olla kuin muutama kuukausi, koulu loppui virallisesti jouluna. Työ rintamalla tulevaisuus on vielä levellään ja suunnitelmat on kirjoittamatta. Kevään tuloa odotan kuitenkin kaikista eniten, sen myötä luotto on kova, että asiat järjestyy ja saadaan elämään uusia tuulia.

Vuosi on vaihdettu useamman kerran tämän hiljaisuuden välissä. Mitä se vuoden vaihtuminen aina tarkoittaa? Toisille se tarkoittaa uutta alkua, toisille vanhan loppua, toisille saman jatkoa. Toiset porskuttaa samalla kaavalla vuodesta toiseen, toiset tekee suunnitelmia ja toiset elää hetkessä ilman mitään suunnitelmia.

Miten minä olen vaihtanut nämä neljä vaihdettua uutta vuotta? Siinäpä vasta kysymys. Tuntuu nyt, että en edes muista mitä viime vuonna tapahtui, miten voin muistaa neljä vuotta taaksepäin? Kun facebookkiin ei tule julkaistua kuin ihan yksittäisiä päivityksiä vuodessa, ei sieltäkään saa mitään muistin virikettä mitä on tehty kaksi vuotta sitten syksyllä..

It's me

Kolme ja puoli vuotta tästä eletystä ajasta olin opiskelija ja kävin koulussa täysipäiväisesti. Aikalailla kaksi vuotta tästä ajasta taas olin töissä koulun ohella. Asuin ekaa kertaa yksin, vuokra-asunnossa kerrostalossa. Aika siistiä toisaalta. Mutta elämä ei aina ole glamouria vaikka sitä niin ajatellaan.

Töitten ja koulun yhdistäminen oli oma hommansa. Siinä sivussa aikalailla ystävyyssuhteiden luominen koulun ja töiden ulkopuolella jäi. Elämä oli hyvin pitkälti vain koulua ja töitä. Tänä päivänä saan syyttää kaverittomuudesta itseäni, hah, vaikka en koe, että olisin kaveriton. Ehkä toisinaan elämään kaipaa vilskettä ja jotain uutta, mutta toisinaan tähän on jo aika hyvin totuttu.

Koulu ja työt veti hyvin toinen toistaan tasapainossa. Kesät tehtiin myös aika hyvin töitä, sivussa lomailtiin omalla mökillä ja hevosteltiin se mikä kerettiin. Tasapainoa etsittiin monesta eri näkökulmasta moneenkin asiaan.

Viime kevät ja kesä oli jännitystä, odotusta ja stressiä ilmassa. Koulu alkoi olla lopuillaan ja elämän uusi suunta oli hakusessa. Yksi osa veti kohti Kainuuta toinen jonnekkin aivan muualle. Elämälle ei suuntaa saatu, kaikki oli levällään. Päätin loppu kesästä keskittyä kouluun ja opinnäytetyöhön. Kesällä 2018 tein paljon töitä ja olin mökillä keräämässä voimia ja samalla kävin pohjalla. Syksy aloitettiin kiireisenä töissä sekä opinnäytetyötä kirjoitettiin sormet tulessa.

 Oparin testauspäivä päiväkoti Hepokatissa. 

Ystävät rakkaat, opariDreamTeam

Syksy 2018 alkoi ottaa kesästä vallan ja talvi alkoi hiipua jouluineen kohti elämää. Loppusyksystä kun opinnäytetyö saatiin esitettyä ja aivan viimeisiä päiviä vietettiin koululla, sain puhelun josta voisi poikia töitä. Sitä sen enempää miettimättä otin haasteen vastaan ja esitin itseäni työhön. Kappas kummaa ja ei aikaakaan kun sain työn.

Samana iltana kun sain kuulla tästä työstä, kävimme luokan kanssa syömässä niin sanotun "viimeisen aterian" yhdessä. Illan itkin vanhemmilleni puhelimessa mitä tuli tehtyä, haukkasinko liian ison palasen, onko minusta tähän, pystynkö tähän...Ouhellyeah, pystyn ja pystyin!!

Seuraavana aamuna, työn varmistuttua sain viestin, joka pisti kerta laakista elämän ympäri. Se oli viesti, joka murskasi sydämen ja joka tappoi sisältäni uskon, toivon ja rakkauden, ainakin hetkellisesti.

Silloisena tiistaipäivänä oli viimeisen kurssin viimeinen esitys. Kävin klaaraamassa esityksen ja vedin koulupäivän all good-fiiliksellä. Aamulla itkut oli itketty ja koulussa pokka ei pettänyt. Kotiin päästyäni, oikei ennen kotia, kyyneleet valui valtoimenaan pitkin poskia, siinäkö se kaikki oli?

Kyllä, siinä oli sen rakkaustarinan viimeinen luku, sivu, lause, sana ja piste.

Kesä ja ilta-aurinko

Miten elämä jatkui tämän kaiken jälkeen? Parisuhde jäi niille sijoilleen, ja makaa edelleen laakereillaan. Elämässä käännettiin uusi sivu ja olen käynyt samalla itseni kanssa kamppailua asioiden kanssa. Valmistuin jouluna sosionomiksi Savonialta ja olen siitä pirun ylpeä! Jouluna vedettiin henkeä ja valmistauduttiin miun vuoteen. Tänä uutena vuotena panostaisin itseeni sekä teen itselleni.

 Mie annoin kyl kaikkeni

                    Jouluna syötiin hyvin ja juhlistettiin valmistumista.

Yksi asia millä yksinäisestä syksystä selvisin oli salilla käynti. Ostin salijäsenyyden jo syyskuussa. Olen siis käynyt syyskuusta asti salilla ja voisin väittää, että sillä täytin ainakin syksyn tyhjän ajan kalenterista sekä sain pääni selväksi.

Liikunta oli se asia siis mitä kaipasin siihen pisteeseen. Salilla käynti sai muita ajatuksia pääkoppaan ja lopulta sen viedessään kokonaan en jaksanut ajatella iltaisin reenin jälkeen muuta kuin ruokaa, suihkuun ja nukkumaan. Viikonloput oli vaikeita, koska aikaa oli käytönnössä enemmän kuin arkena. Viikonloput täytettiin tekemisellä hyvin huolellisesti. Näin pää saatiin pysymään kasassa ja mieli kirkkaana tulevaisuudessa.


Nyt sitten kun eletään vuotta 2019 maaliskuun loppua ja kevät alkaa tulla jo kovaa vauhtia ja vedet virtaamaan puroissa, saa elon voimaa tämäkin risukasa. Olen pitkään haaveillut isommasta asunnosta sekä erillisestä makuuhuoneesta. Olen käynyt nyt katsomassa muutamia asuntoja. Mutta, koska työn jatkuminen on vielä auki on myös muuttaminen vielä suunnitelmissa vain.

Pikku hiljaa siis elämä alkaa saamaan voiton karvaasta erosta ja miun vuosi on alkanut aika jees!


Ps. Olkaa armollisia itsellenne sekä läheisille. Tämä on todella henkilökohtainen teksti mikä tuodaan nyt päivän valoon ja julkisuuteen. Kukaan ei julkisesti tiedä erosta, vain lähimmäiset tai osa heistä. Mutta eletään hyvä elämä ja tehhään yhessä asioita. Muistetaan kaikki hyvä, ei toinna huonoja juttuja jutella, tulee vain paha mieli! Peace and love you all!

Pps. Miksi näin? Siksi, että tämä on nyt tällä hetkellä ehkä helpoin tapa tuoda tietoon kaikille tämä asia, joten olkoon se nyt näin.


Julkaistu kesäkuun alussa, kirjoitettu maaliskuun lopulla.